”Avaruuteen karhun selässä

Popi-seikkailijan elinpiiri laajenee yhdessä humauksessa kotinurkkia pitemmälle, kun taivaalta laskeutuu Pikkukarhu tervehdyskäynnille. Vaikka Popi pelkää pimeää, Pikkukarhu opettaa, miten yletön valosaaste häiritsee luonnollista elämänkulkua: pikku lintujen uni häiriintyy, eikä mainosvaloilta näe maailmankaukkeuden aidointa ja kiehtovinta valomerta, tähtitaivasta.

Popi pääsee huimalle kiertoajelulle taivaankapaleiden sekaan Pikkukarhun selässä. Kunhan materian haasteet on ratkottu, voivat aikuisetkin Marsiin matkaajat tehdä samankaltaisia sight seeingejä; ei kuitenkaan vielä 2030-luvulla. Mutta Popi pääsee tutustumaan Pikkukarhuun ja muihin tähtikuvioihin henkilökohtaisesti, oppii kädestä pitäen komeetat ja planeetat, Linnunradat ja muut galaksit.

Popin ja pikkukarhun avaruusmatka kertoo pimeänpelosta, johon löytyy sadun avulla tepsivä lääke. Samasta luonnonmukaisesta terapiasta on kuvituksessa valaiseva näyttö: kaoottisesta katu- ja mainosvalojen tykityksestä siirrytään rauhaisaan hämärään kaupungin ulkopuolelle. Siellä näkyy avara taivas lukemattomine tähtineen, joita Popi voi tarkkailla ilman ahdistusta ja häiritsevää hälyä.

Juhani Anttilan suuret väripinnat luovat vangitsevasti Popin kokemia tunnelmia ja monet kuvakulmat tekevät seikkailusta myös visuaalisesti jännitävän. Kirjan loppuun on vielä liitetty aiheesta kätevä tietopaketti.”

”Matka galaksiin

Popi on pieni poika, joka ei tykkää pimeästä. Hän haluaa kuitenkin lähteä etsimään tähtiä ja saa kaverikseen Pikkukarhun, joka vie Popin matkalle aivan tähtien keskelle.

Tähtitieteellisen Ursa-yhdistyksen julkaisemassa, lapsille suunnatussa tietokirjassa kerrotaan tähdistä ja galakseista seikkailun keinoin. Pikkukarhu tutustuttaa Popin muun muassa ystäviinsä Kassiopeiaan, Orioniin ja Andromedaan. Tarinassa tavataan luonnollisesti myös Pikkukarhun äiti Iso Karhu

Tarinaan on ujutettu tietoa Linnunradan galaksistamme helppotajuiseen muotoon. Tarinan lopuksi kirjassa on tietoaukeamia, joissa kerrotaan lisää esimerkiksi valosaasteesta, Kuun vaiheista ja aurinkokuntamme planeetoista. Ehdottomasti hauskin vertaus on planeettojen vertaaminen hedelmiin. Ajatus Maasta isona mustikkana ja Auringosta maailman suurimpana kurpitsana on mukavan konkreettinen ja selkeä myös aikuislukijalle. Samoin avaruuden käsittämättömät etäisyydet saavat kirjassa inhimilliset mittasuhteet:

'Jos linnunrata ja sen naapurigalaksit olisivat kolikon kokoisia, niitä leijuisi Popin huoneessa vain muutama, ja seuraavat galaksit olisivat jonkun toisen kotona.'

Kirjan on kuvittanut Juhani Anttila, joka sekoittaa kuvituksissaan perinteistä akvarellitekniikkaa ja tietokoneella tehtyä kuvitusta. Kuvituksen parasta antia on tarinan alkuosan yöllinen kaupunkimaisema: täydellinen pimeys vs. kirkkaat led-katulamput, valotaulut ja taivaalla kelmeänä hehkuva valosaaste, yötaivaan pimeyden ja ihmisen luoman valon kontrastit. Paksu musta viivapiirros sopii aiheeseen hyvin ja vesiväripinnat tuovat elävyyttä kuviin.

Tietokirja saavutti heti ainakin yhden tavoitteensa. Klikkasin itseni sen luettuani saman tien Ursan kotisivuille.”